Namu on edelleen yksi parhaista äideistä joita olen tavannut ja pennut niin terhakoita, että huomaan saavani niiden pentulaatikon vieressä nukkuessani oikeasti jopa nukuttua. Nämä heti kalvoistaan ulospäästyään nisälle kömpimässä olleet vauvat ovat muutenkin ilmeisesti kehityksessään hieman edellä. Pennut siis ilmeisesti ajattelivat, että jos kerran Helsinkiin pitää muuttaa, niin tarvitseehan se paikka nähdä sitten myös. Aamupäivällä tullessamme kotiin Namu laski vielä pieniä sokeita vauvojaan ja pari tuntia myöhemmin huomasin pienten mustien silmien kiiltävän pentupedissä - kun on niin paljon nähtävää, niin pitää pitää kiirettä!
Ruokailuhetkiä... Näistä kuvista näkyy mielestäni hienosti yhden suuren ulkomuodollisen haaveen toteutuminen tämän pentueen kohdalla - PIGMENTTIÄ riittää!
Tästä pienet eivät sen sijaan saaneet ruokaa irti, vaikka tuttavuutta tekivätkin ja karvainenkin se on vähän kuten äiti. Pennut tekemässä tuttavuutta Namun joululahjaksi saaman pingun kanssa.
Pigmentin lisäksi löytyy sinnikkyyttä. "Ylöspäin hän yrittää, jaloilleen hän kiipeää!"... Näyttää hassulta, mutta tästä se alkaa...
Ja kun on syönyt ja aikansa hoippunut kuuluu ottaa kauneusunet! Ilmeisesti ne myös tuottavat tulosta ja tyyli näyttää olevan vapaa. Pentue on hyvin tasainen niin luonteiltaan kuin ulkomuodollisestikin.
Ikää 8 vuorokautta
Ikää 6 vuorokautta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti