ikää 11vrk - Silmät aukenevat!

Voi kuinka aika lentää, ajattelin tänään muutettuani kymmenpäiväiset vihdoin Helsinkiin. Tähän asti olen ollut niiden kanssa Kouvolassa, jotta äitini on ollut mahdollista hoitaa pentuja silloin, kun olen ollut viemässä edellisen pentueen lapsukaisia uusiin koteihinsa tai töissä. Tänään muuttopäivä sitten koitti ja sattuipa sopivasti vielä nollakelitkin. Ei tarvinut lapsostenkaan palella autossa - joka toki oli etukäteen ollut lämpenemässä. Siellä ne pahvilaatikossa matkustivat ja Namu-mami vahti katrastaan takapenkiltä. Sisään päästyään äiti laski ja pesi lapset tarkkaan, kuin varmistaakseen, ettei yhtään korvaakaan oltu unohdettu Kouvolaan.

Namu on edelleen yksi parhaista äideistä joita olen tavannut ja pennut niin terhakoita, että huomaan saavani niiden pentulaatikon vieressä nukkuessani oikeasti jopa nukuttua. Nämä heti kalvoistaan ulospäästyään nisälle kömpimässä olleet vauvat ovat muutenkin ilmeisesti kehityksessään hieman edellä. Pennut siis ilmeisesti ajattelivat, että jos kerran Helsinkiin pitää muuttaa, niin tarvitseehan se paikka nähdä sitten myös. Aamupäivällä tullessamme kotiin Namu laski vielä pieniä sokeita vauvojaan ja pari tuntia myöhemmin huomasin pienten mustien silmien kiiltävän pentupedissä - kun on niin paljon nähtävää, niin pitää pitää kiirettä!




Ruokailuhetkiä... Näistä kuvista näkyy mielestäni hienosti yhden suuren ulkomuodollisen haaveen toteutuminen tämän pentueen kohdalla - PIGMENTTIÄ riittää!




Tästä pienet eivät sen sijaan saaneet ruokaa irti, vaikka tuttavuutta tekivätkin ja karvainenkin se on vähän kuten äiti. Pennut tekemässä tuttavuutta Namun joululahjaksi saaman pingun kanssa.


Pigmentin lisäksi löytyy sinnikkyyttä. "Ylöspäin hän yrittää, jaloilleen hän kiipeää!"... Näyttää hassulta, mutta tästä se alkaa...


Ja kun on syönyt ja aikansa hoippunut kuuluu ottaa kauneusunet! Ilmeisesti ne myös tuottavat tulosta ja tyyli näyttää olevan vapaa. Pentue on hyvin tasainen niin luonteiltaan kuin ulkomuodollisestikin.








Ikää 8 vuorokautta


Ikää 6 vuorokautta

Nerianeita toisessa polvessa - 17.12.2009

E-pentue on minulle kasvattajan merkityksellinen useastakin syystä. Kennelnimen esiintyminen toisessa polvessa, paluu täysvalkoisen pentueen pariin reilun kolmen vuoden tauon jälkeen, ajan viettäminen sijoituskoira Namun (Fin Mva Nerian Bona Dea) kanssa jne..
Näiden pentujen emä, Namu, muistuttaa hyvin paljon omaa emäänsä - jo edesmennyttä "elämäni koiraa" Mva & Jw Emberiza Ice Windiä eli Endaa. Ja siksi pentujen onnettomuudessa menehtynyttä mummua "Enda-Enkeliä", onkin muisteltu Namun täällä olon johdosta lähipiirin kanssa paljon. Tässä muutama kuva Endasta, jottei yhdennäköisyyspuheet jää vain mielikuvituksen varaan:

Mummu pikkutyttönä Tallinnan näyttelyturneella

Poseeraamistaito vaikuttaa periytyneet näille viimeisimmillekin tulokkaille, mutta mummukin sen jo hallitsi =)

Tässä yksi lempikuvistani - mummu contiksessa entisellä kotipihalla. Sekä mummulla, että mammalla on molemmilla erittäin kauniit takaosat.

Ja ensi keväänä neljä vuotta täyttävä tytär: Näiden E-pentujen äityliini - Mva Nerian Bona Dea

Tässä Namu Peter Machetanzin valittua sen parhaaksi nartuksi Helsingin kaikkien rotujen näyttelyssä 9/08. Namu itse on tullut valioksi viidessä näyttelyssä ja sen tililtä löytyy myös yksi CACIB.

Namu-mami rentoutuu Tampereen näyttelyn jälkeen vieressään toinen sijoitusnarttuni, musta kaunotar Nerian Candelifera - jonka mamina on siis myös näiden pentujen hoitotädiksi D-pentujen tavoin ryhtyvä Raija.

Tämä oli aivan pakko vielä lisätä. Tässä Namu köllöttelee veljensä Nerian Balderin eli Nooan kanssa lämpimänä kesäpäivänä mökkimme rappusilla. Namu pennuista taaempana.

Pentujen isukki: A-lonkkainen, silmät terveet, sa-neg, kansainvälinen, Suomen, Liettuan, Latvian, Viron ja Venäjän muotovalio - ryhmävoittaja DANVIK MAGNUS BOBBY DAZZLER. Jethrolle on tässä pikkuhiljaa alkanut kertyä jälkeläisnäyttöäkin. Vaikka sen jälkikasvu on vielä nuorta, on viidestä Suomessa näyttelyitä kiertäneestä pennusta 3 kerännyt CACIBEJA meidän kansainvälisistä näyttelyistä ja mm. rotunsa parhaan arvoja on vino pino. Taisipa tulla messukeskuksestakin yhdelle tyttäristä ryhmäsijoitus tuossa vajaa pari viikkoa sitten. Jethro koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN42278/06&R=172.11 Ja tässä pentujen sukutaulu: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FIN35655/06&ReknoI=FIN42278/06





Synnytys itsessään sujui kuin tanssi! Nopeakin se oli, kaikki kuusi lasta syntyivät melkein kahden tunnin sisään niin, että ensimmäinen pentu syntyi 23.55 ja viimeinen 01.59! Ensikertalaiseksi Namu suhtautui synnytykseen harvinaisen rauhallisesti. Tosin koiranakin tyttö on rauhallinen ja varsin rennon elämänasenteen omaava, joten mitenkään suuren suuri yllätys se ei ollut. Tuo ruskea Finlaysonin koiranpatja on Namun oma ja Sijoitus-mami Tiina laittoi sen kotoa tytölle kaikkien muiden omien herkkujen, jolupakettien jne lisäksi mukaan. Koska siitä huolimatta tyttö löytyi jatkuvasti tuolta siniseltä peitolta makoilemasta, annoin sen Namulle myös pentupetiin. Koko synnytyksen aikana Namu petasi varmaan korkeintaan kolmesti. Yhdellä kerralla näistä tuo petasi itsensä alimmaiseksi! Kyllä meillä naurettiin, kun koirasta näkyi ensin vain pieni musta kuononpää, kunnes se pikkuhiljaa työnsi koko päänsä esiin. Sieltä se sitten pitkään tiiraili maailman menoa.





Ja tässä ne nyt sitten ovat! Nerian pikku-E:t, joita äiti ylpeästi hoitaa! Tytöillä on mustat kynsilakkamerkit, pojilla punertavat.